Paluu menneisyyteen... siis takaisin elämään jota elin ennen tätä kaikkea!

Moikka taasen, kuulumisia täältäkin suunnalta. Huulibiobsia oli kerrassaan kamala toimenpide. Puudutepiikkejä tuikattiin koko alahuuli täyteen. Näytepaloja napsittiin melkoinen määrä ja se tunne kun sylkirauhasia revittiin huulesta....jaikssss! Pari päivää huuli oli turvonnut ja mustelmainen ja turvonneelta alueelta kuoriutui koko iho pois. Itsesulavat tikit oli vitsi, sillä ne eivät todellakaan sulaneet vaan aiheuttivat järkyttävää kipua ja painetta. Viikon päästä en pystynyt enää syömään käytännössä mitään suullani, joten vaadin miestäni leikkaamaan tikit auki ja poistamaan ne asiaankuuluvilla välineillä. Kipu helpotti saman tien ja syöminen alkoi luonnistua päivä päivältä paremmin. Leikkaushaavan kohdalle nousi kuukauden päivät inhottavia rakkuloita, en tiedä mitä olivat mutta kipeitä ja kurjia. Lisäksi purin toistuvasti huuleen haavan ympäriltä, joka oli turvoksissa. Tulokset olivat onneksi puhtaat, eli ei siis sjögreniä.

Kävin myös enmg-tutkimuksissa, joista sain puhtaat paperit. Neurologin vastaanotolla kohtaaminen nuorehkon naislääkärin kanssa oli inhimillinen ja hän kuunteli pitkää sairaskertomustani keskittyneesti. Jälkeenpäin lukiessani kannasta tekstiä, voin todeta että ensimmäinen lääkärin lausunto, jossa ei ollut asiavirheitä ja kertomukseni oli kokonaisuudessaan oikein. Lääkäri ymmärsi myös sen, että oireeni ovat kovin moninaiset ja vaikka diagnoosia ei löytyisikään, se ei silti tarkoita etteikö oireeni olisi todellisia. Hän myös mainitsi autoimmuuniperäisen oireilun mahdollisena, borrelioosista mainitessani hän ei ottanut siihen kantaa. Joka tapauksessa neurologi halusi vielä teetättää tuntokynnysten testaamisen mahdollisen ohutsäieneuropatian poissulkemiseksi. Itse olin vastaan tätä, mutta lääkäri ylipuhui minut tutkimukseen. Olen vaan niin kyllästynyt tähän metsästämiseen ja varsinkin kun oireet ovat selkeästi nyt rauhoittumaan päin.

Tuntokynnysten testaus tehtiin kämmenien peukalon sisäsyrjältä molemmista käsistä sekä jalkateristä nilkan alueelta ja minun tapauksessani vielä jalkapohjista. Tutkimukseen varattu tunnin aika ylittyi melkein tuplasti, sillä raajani olivat niin jääkylmät että niitä jouduttiin lämmittelemään kuumapakkauksilla. Tutkittaviin kohtiin asennettiin pieni 3cmX3cm kokoinen boxi, josta lähti paksu johto jolla säädeltiin iholle erilaisia lämpötilan vaihteluita. Kädessä olevaa merkinantopainiketta piti painella aina kun tunnisti iholla lämmönvaihtelun. Jotain epänormaalia tuntoaisteissani on, mutta tuloksia en ole vielä saanut.

Lopetin cowdenin melko pian edellisen kirjoitukseni jälkeen ja sinnittelin lopetuksesta johtuvat kivut. Tällä hetkellä kipuja on melko vähän, mutta edelleen vasen puoleni oireilee epänormaalina lihasten jännittymisenä pikkurilli-nimetön ja pikkuvarvas-nimetön- akselilla. Olen ilokseni pystynyt aloittamaan kuntosalitreenin ilman sanottavaa voinnin heikkenemistä. Tällä hetkellä olen pystynyt treenaamaan täysipainoisesti 3-4krt viikossa. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen ja iloinen. Pelkään edelleen tilannetta, että voinnissani tapahtuisi samanlainen romahdus kuin.....kolme vuotta sitten. Aivan järkyttävää tajuta, että tämä on vienyt elämästäni lähes kolme vuotta. Tämä aika näyttäytyy minulle nyt näin jälkeenpäin tarkasteltuna mustana pelottavana aukkona. Ahdistun ajatellessani sitä kivun ja epätoivon määrää kaikesta epätietoisuudesta puhumattakaan. Tuntuu, että kaiken tämän kokeneena voin vain kehottaa pitämään huolta suoliston kunnosta, sillä koen että kaikki johtui omalla kohdallani nimenomaan suoliston tilan pettämisestä ja se johti koko elimistön totaaliromahdukseen. Alan pikku hiljaa kuitenkin luottamaan omaan kehooni. Nämä oireet mitkä vielä ovat, niin kykenen ne hyväksymään ja sietämään. Matkan ja taistelun varrella olen myös todennut, että lääkkeet eivät sovi keholleni moninaisten sivuvaikutusten vuoksi. Ilmeisesti olen ns. erityisherkkä ihminen ja siihen on vain totuttava että lääkkeelliset keinot aiheuttavat pääsääntöisesti minulle oireilua. Viimeisimpänä VTI-tulehdus, johon syömäni antibiootti nostatti koko kehon ryynimäisen ihottuma/näppylärokon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että alan jatkamaan elämääni siitä, mihin se lähes kolme vuotta sitten pysähtyi. Olen tästä ikionnellinen ja toivon, että joku saa tästä kirjoituksestani uskoa ja luottoa omaan taisteluunsa ja toipumiseensa.

Kumpi oli ensin...muna vai kana?

Kuulumisia piiitkästä aikaa, elossa edelleen porskutellaan mutta olossa ei ihmeempiä muutoksia.Pään MRI oli puhdas huh huh. Neurologilta jäi käteen suositus mennä toiselle lääkärille, jota noudatinkin. Muuten epstein bar-vasta-aineet oli taivaissa, mutta neurologi oli sitä mieltä ettei niistä tarvitse murehtia. Sain kuitenkin pyytämäni valavir-reseptin kouraani. Lueskelin että ebv voi kroonistua ja siihen voisi kokeilla kyseistä viruslääkitystä. EBV kuuluu herpesvirusten perheeseen, joten valavir voisi siihen tehota. Söin sitä kuukauden päivät ja koko sen ajan ihmettelin miksi alaselkä on niin pirun kipeä... aloin lukemaan lääkkeen pakkausselostetta ja ratkaisu löytyi sitten sieltä. Eli lääkettä ei tulisi käyttää jos munuaisissa on häikkää. Huhtikuun verikokeissa mulla oli lievä munuaisen vajaatoiminta, josta neurologi ei edes mulle maininnut mitään vaan bongasin sen itse jälkeenpäin kun tarkastelin kokeideni tuloksia. Joten lopetin kuukauden syönnin jälkeen valavirin ja selkäkivut hellitti saman tien.

Toinen lääkäri otatti taas liudan testejä, joista paljastui että tuma-vasta-aineet oli nelinkertaistuneet puolen vuoden sisällä...ja laitti lähetteen reumapolille. Siellä kierroksella olen edelleen. Kerran olen jo reumalla taas käynyt ja otettiin jäätävä määrä kokeita. Ilmeni että juu tumat on koholla, mutta yksiselitteistä syytä verikokeista ei löytynyt. Nyt odottelen lähetettä huulibiopsiaan, josko se olisi sitten sjögrenin syndroomaa pukkaamassa. Laitti myös neuron polille kyselyä, kun oireet kovin muistuttavat ohutsäieneuropatiaa. Tässä kovin olen pohtinut tosiaan, että kumpi oli ensin borrelioosi vai autoimmuunisairaus. Toivoisin jo jotain diagnoosia, henkisesti olen aika uupunut elämään kipujen kanssa epätietoisuudessa. Selkeästi paheni oireet odotellessani kaiken maailman testien tuloksia myelooseista sun muista sairauksista. Kun vihdoin tulokset tuli niin stressi helpotti ja kivutkin siinä samassa lieventyivät.

Cowden menee edelleen, mutta annoksia olen vähentänyt neljästä kolmeen päivässä ja tippojen määrää vähän nostanut. Kahdesti olen yrittänyt jättää ne kokonaan pois, mutta viikossa kivut pahentuneet ja nöyränä olen taas palannut protokollaan.

Hei elossa ollaan...

Onpas vierähtänyt piiiitkä aika viime kirjoituksestani. Tuolloin oli Cowdenia takana kolme kuukautta. Noh nyt on yhdeksän kuukautta takana yrttejä enkä tiedä jatkanko vai pidänkö taukoa. Olosta sen verran että nivelkipuja on edelleen perinteisillä paikoilla, polvissa, päkiöissä ja rystysissä. Uutena hermostuttavana oireena jalkapohjavärinöiden lisäksi mulle ilmaantui todella voimakkaita lihasnykinöitä. Silmin havaittavissa oli kun pikkuvarvas tai pohjelihas tai reidessä nyki. Se vaikutti nukkumiseenkin jo etten saanut nykinöiltä nukuttuakaan. Alkoi taas hermostuttamaan MS-taudin mahdollisuus. Muahan ei ole päätä kuvattu koko tänä rumbana ja toki tuo vaihtoehto on kummitellut enemmän tai vähemmän mielessä. Varasin sitten yksityiseltä neurologilta ajan koska terveyskeskukseen en yksinkertaisesti enää jaksa mennä. Neurologi otti mut vakavasti kun kerroin koko stoorin alkaen punkin puremasta 25 vuotta sitten. Löysin lapsuudenkodistani mun päiväkirjat teiniajoiltani ja löytyi myös kirjoituksia tuolta ajalta jolloin punkki mua puri. Päiväkirjoista selvisi että sain 4 viikon antibioottikuurin vasta 1,5 vuotta pureman jälkeen. Tuolloin oli oireena polvien kipuilu, jatkuvat silmätulehdukset, jalkapohjien sinertyminen sekä pahimpana lihasheikkous niin etten jaksanut kävellä. Kuuri vei oireet tuolloin pois.

Niin takaisin tähän päivään. Neurologi laitti mut magneettikuvalle sekä otettiin likvor-näyte jonka tuloksia odottelen. MRI oli onneksi puhdas ja aivot kuvautuivat normaalina. Lisäksi otettiin muutamia lisäinfektiokokeita, mycoplasma, ebstein barr-virus ja keuhkoklamydia, näistäkin odottelen vielä vastauksia. Jos näistä ei mitään mullistavaa löydy niin ehkä alan sitten vain uskomaan että oireeni johtuvat borrelioosista. Se on vain aika vaikeaa uskoa siihen koska lääkärit eivät tue tätä näkökulmaa ollenkaan. En vain jaksa enää käydä tätä kaikkea läpi aina uuden lääkärin kanssa kun loppujen lopuksi se ei tuo mulle lisähyötyä millään tavalla. Mulle on aivan sama mitä diagnoosia tarjoaisivat kun ne on vain numeroita ja kirjaimia. Enempi haluaisin vain oireet kuriin ja jatkaa elämääni...helpommin sanottu kuin toteutettu. Olen tasaisin väliajoin yrittänyt kokeilla salilla käyntiä ja lenkilläkin olen käynyt, mutta joka kerta on tullut takapakkia. Nivelet alkaneet kipuilla kovaa ja totaalinen väsymys. Se on uskomattoman vaikeaa hyväksyä ja joka kerta kun oireet pahenevat, koen pienen romahduksen sisälläni. En vaan suostu luovuttamaan mutta kyllä on ollut hetkiä kun on oikeasti tuntunut aivan toivottomalta. Ei tästä voi puolisollekaan koko ajan valittaa, eihän se jaksais kuunnella päivästä toiseen mikä paikka milloinkin särkee. Ja sitten kun ei valita niin perhe luulee että olen kunnossa....se ei vain ole niin.

Tässä kaiken paskan keskellä valmistuin näin aikuisiällä toiseen ammattiini. Hirvitti miten jaksan työelämän aloittaa monen vuoden "löysän" opiskelun jälkeen. Olin pari kuukautta työttömänä ennen kuin nappasi ja sain alaani vastaavaa työtä. Eka kuukausi menikin tosi hyvin oireiden puolesta. Mutta varmasti valtava stressi uudesta työstä ja pitkät päivät mihin en ollut tottunut kostautuivat koska alkoi enenevässä määrin taas oireet lisääntyä, mm. nuo lihasvärinät mistä yllä jo kerroinkin. Olen ollut töissä hiiren hiljaa sairasteluistani ja olen ollutkin koko ajan töissä ilman yhtäkään sairaspäivää. Ainoastaan likvoriin pyysin palkattoman vapaan enkä silloinkaan kertonut syytä miksi vapaan pyydän. En halua töissä kertoa tilanteestani mitään.

Kun kaikki tuntuu junnaavan paikallaan...

Niin siinä sitten kävi että sain kuin sainkin kirjeen TYKSistä, vain todetakseni että eihän minua mikään vaivaa eikä tarvetta infektiopolikäynnille ole. Suivaannuin niin täysin typerästä kirjeestä jonka oli kirjoittanut maan johtava borrelioosiekspertti. Mutkien jälkeen sain uuden kirjeen samaiselta tyypiltä kun en niellyt ensimmäistä kirjettä. Siinä sitten oli jo vähän pottumaisemmin kirjoitettu että oireeni johtuvat varmastikin post-Lyme oireistosta ja olin saanut jopa borrelioosidiagnoosin....ilman että olen käynyt edes infektiopolilla. Miten tällainen kohtelu voikaan syödä ihmistä. Nyt sitten ihmettelen että jaa mitäs hittoa kun ei mua ees mikään vaivaakaan....kaikki tulee taas läpi kropasta hujauksessa vaikka söisin mitä tai olisin syömättä. Naama puutuu toiselta puolelta ja jalkapohjissa asustelee joku pikku hiiri vipeltäen ja kutitellen mukavasti mut hei ei tässä ole hätä päivää.

Cowdenissa alkoi kolmas kuukausi. Totuuden nimessä alkaa pikkasen kypsyttään joka aamu, päivä, iltapäivä ja ilta pelata pullojen kanssa ja makukin tulee jo suusta ja korvista. En tiedä johtuuko ripuli cowdenista vai onko mikroskooppikoliitti uusinut. Epäilen molempien aikaansaannosta. En tiedä pitäisikö taas aloittaa suolistokortisoni vai ei. Miten paljon entocort laskee jo alhaista immuniteettiani. Näitä kun ei voi nyt lääkäriltäkään (ai miltä lääkäriltä :D) kysellä kun eihän ne mitään immuniteetista tiedä. Anteeksi sarkasmini mutta pikkusen keittää tämä "lääkärien" ammattitaito. Tänä päivänä kun joka tuutista suolletaan miten tärkeää suoliston kunto on puolustuskyvylle, niin mitä tekee lääkäri, kirjoittaa lisää nappeja jotta saadaan loppukin terveys puristettua pois. Heheh terveyskeskuslääkäri muuten tuputti mulle kipukynnystä nostavaa masennuslääkettä ja vakuutteli ettei nyt kannattaisi niin kirjaimellisesti lukea sitten lääkkeen haitoista. No minähän tietenkin selvitin lääkkeen taustoja ja lueskelin kirjasta Tappavat Lääkkeet kyseisestä tuotteesta. Siellä oli mukavia tarinoita miten juuri tämä kyseinen lääke oli johtanut testiryhmässä spontaaneihin itsemurhiin. Minähän en nappiakaan tuollaista itseeni laita. Mun tuurilla olisin hirressä ekan pillerin vaikutuksesta. Muistaa vaan miten ciprokuurin aikana mieliala sekosi ja miten lääke vaikutti niin en kyllä halua tuollaisia syödä. Olen menettänyt täysin uskoni terveydenhuoltoon ja lääkäreihin. Olipas synkeä kirjoitus...sori.

BORRELIOOSIÄHKY

Tänään vituttaa ihan suoraan sanottuna ja paljon! Soitin tyksin infektiopolille koska vieläkään ei ole kuulunut mitään konsultaatiopyynnöstä jonka tk-lääkäri lupasi laittaa heinäkuun alussa. Noh tyksissä kovin pahoiteltiin että heille ei ole tullut mitään konsultaatiopyyntöä. Seuraavaksi soitin terveyskeskukseen ja hoitaja jätti kiireellisen soittopyynnön minua hoitaneelle lääkärille, joka soittikin pian. Oli kyllä ihan eri kuuloinen kuin viime puhelun aikaan, töykeys ja ylimielisyys oli tipotiessään. En saanut suun vuoroa kun aloitti että lähete on mennyt eteenpäin mutta vielä ei ole tyksistä kuulunut mitään. Ihmettelin sitten että mites se nyt hänen koneeltaan voi näkyä että on mennyt eteenpäin kun tyksissä ei näy. Vakuutteli että kyllä on nyt lähtenyt jo. Sitten piti suoraan tavata hänelle että niin onpa kumma juttu kun juuri soitin tyksin infektiopolille eikä siellä näkynyt mitään että olet siis minun soittopyynnön jälkeen laittanut sen lähetteen matkaan vai? Ensin kierteli ja kaarteli mutta kun vaan jankkasin että olet siis unohtanut sen kahdeksi kuukaudeksi niin myönsi lopulta virheensä ja kovin pahoitteli. Olin niin raivona ja myös kerroin sen hänelle. Yli kaksi kuukautta olen sinnikkäästi odottanut joko lääkärin soittoa tai kutsua tyksiin ja yrittänyt sinnitellä kipujen kanssa ja nyt kuulen tällaista! Lupasi sitten hoputtaa asiaa mutta niin....enpä oikein ole vakuuttunut. Kyseli kovin jaksamista ja olisi kipulääkkeitäkin määrännyt mutta kieltäydyin vedoten suolistooni. Onhan tässä nyt keploteltu viime vuoden marraskuusta asti kivuissa joten ei tässä auta muuta kuin odottaa. Sanoin vielä että nyt tulee pian jo hoitotakuu vastaan ajallisesti ja kyllä oli inhimillinen unohdus mutta että tällaista ei saisi päästä käymään. Huohhh.... ei jaksaisi enää tällaista.

No tällä välillä en ole jäänyt tuleen makaamaan vaan cowden on aloitettu ja kolmas viikko menossa. Olo ei ole sanottavasti huonontunut mutta ei se ole kohentunutkaan. Kivut on edelleen jalkapohjissa ja sormissa, jos ja kun olen yrittänyt kotona tehdä pientä treeniä kahvakuulalla tai käsipainoilla niin heti kostautuu viikon kivuilla ympäri niveliä...kumma juttu tuokin. Keho ei vain jaksa palautua treenistä ja kivut iskee välittömästi ryminällä niveliin.

Julkisuudessa on ollut paljon artikkeleita ja juttuja borrelioosista ja varsinkin kroonisesta borrelioosista. Voiko borrelioosi yleensäkään kroonistua ja argumentteja on puolesta ja vastaan. Itse tiedän että tyksissä ei tulla myöntymään siihen että oireeni johtuisivat borrelioosista eivätkä myös hyvällä katso saksan testituloksia...jos sinne ikinä pääsen edes. Tämän taipaleen aikana olen kokenut niin paljon epäuskoisuutta ja oireiden vähättelyä lääkärien taholta etten enää odotakaan saavani diagnoosia. Se on vain kumma juttu että mitään selittävää tekijää ei oikein löydy mutta silti oireet ovat todelliset. Se monelta lääkäriltä unohtuu siinä vaiheessa kun paperilla kaikki näyttää hyvältä.

Matkakuulumisia

Heippa taas!

Viikko Kreikassa vierähti liian nopeasti... siksikin koska kaikki kivut ja puutumiset hävisi ensimmäisen lomapäivän jälkeen. Söin matkalla kaikkea mahdollista, pita gyroksia, jäätelöä, leipää, olutta, karkkia... ahhh sitä herkuttelua. Maha voi hyvin eikä yhtään vaivannut ruokavaliosta huolimatta. Kosteusprosentti oli yli 80 ja lämpöä riitti. Unohdin olevani sairas, unohdin kivut ja ahdistuksen borrelioosista. Olin oma itseni, jaksoin kävellä eikä jalat vaivanneet muuta kuin normaalilla turvotuksella mitä minulla on aina ollut kun olen ollut matkalla etelässä. Myös itsepintaiset ihottumaläikät paranivat ennätysvauhtia meriveden ja auringon ansiosta. Kuvittelin jo että nyt vihdoin voin unohtaa oireilut.... Palattiin Suomeen edellispäivänä. Jo saman päivän iltana sormiin ja varpaisiin alkoi hiipiä puutumista ja kipuja. Seuraava yö oli tuskaa. Heräilin taas paniikkikohtauksiin mitä matkalla ei tapahtunut kertaakaan. Nivelet kipuilivat ja kaikki raajat tulivat kankeiksi. Kasvojen vasen puoli puutui taas. Mitä ihmettä.... mistä tämä voi johtua. Olen yhdistänyt kivut tähän asti  ruokaan mutta nyt se ei oikein enää vakuuta minua. Ehkä lämpö ja korkea kosteus jollakin mekanismilla poisti kivut ja puutumisen koska heti suomen viileyteen palaaminen sai ne palaamaan. Olen niin pettynyt taas olooni.

No kotiin saapuessa odotti postissa Cowdenin yrttitilaus. Leuka loksahti auki kun noudin pakettia, sillä oli kokoa ja painoa melkoisesti. Tilasin kolmen kuun yrtit kerralla ja nyt yrttipullot odottavat rivissä aloitusta. Pelottaa aloittaa ne, tiedän että oireet nousevat pintaan ja oloni pahenee. Soitin aamulla terveyskeskukseen kun ei edelleenkään ole kuulunut mitään sieltä. No sen verran hoitaja näki että konsultaatiopyyntö infektiopolille on lähetetty mutta sieltä ei ole tullut mitään vastausta. Uskomattoman hidasta toimintaa en voi muuta sanoa.

Mihin aika katoaa...

Pohdin tuossa viikolla, että mihin aika katoaa. Päivät vilisee silmissä ja edelleen tahkon oireideni kanssa. Luulin todellakin vielä viime vuoden lopulla että kun kesä koittaa olisin jo taas oma itseni. Pah ja pyh....

Jotain hyvää, olen nyt syönyt Prescript Assistia, kasvipohjaista probioottia hmmm....ainakin kuusi viikkoa ja enemmänkin ja ilokseni voin hihkua että ripulini on selätetty kop kop. Todellakin joko on ihmepilleri tai sitten sattumien summa mitä epäilen kyllä. >Uskon että avun suolistoni tasapainon löytymiselle toi juurikin tuo probiootti. Samalla kun ripuli helpotti myös nivelkipuja on ollut vähemmän. Ei ne poissa todellakaan ole mutta siedettävät. Samalla kun maha on voinut paremmin, olen myös lipsunut ruokavaliosta. Söin viime viikolla ruosleivän, viime kerrasta oli jo aikaa reilusti yli vuosi, järkyttävää! Ruisleipä oli taivaallista, mutta vaikka niin hyvää olikin, pakko yrittää pysyä kurissa. Selkeästi huomaan että lipsuminen aiheuttaa mahakipuja ja ei ehkä ripulia mutta selkeästi vaikuttaa suolistoon ja myös nivelkipuihin. Söin menneellä viikolla myös kreikkalaista jogurttia ja maha ei kyllä tykännyt siitä. Niin, kreikkalaista jogua siksi että ollaan lähdössä ylihuomenna viikoksi koko perheen voimin kreikkaan viikoksi. Alkukesästä olin ihan varma että ei tarvitse unelmoida matkasta tällä oireilulla, mutta päätettiin kuitenkin lähteä ja kun olokin on ollut ajoittain todella hyvä niin uskaltauduin siedättämään itseäni monipuolisemmalla ruualla jotta matkalla uskaltaisin poiketa tiukasta ruokavaliosta.

Heinäkuun alussa lähdin sitten Helsinkiin... selvittämään onko tässä taustalla nuorena sairastamani borrelioosi. Yli 20 vuotta sitten sain antibiootit borrelioosiin, joka todettiin vasta liian myöhään. Tuolloin 90-luvun alussa ei vielä puhuttu pahemmin punkeista emmekä mekään vanhempieni kanssa ymmärtäneet hakeutua lääkäriin löydettyämme reidestäni ison pyöreän ihomuutoksen pistokohdan ympärillä. Vuotta myöhemmin aloin kärsimään kovista päänsäryistä sekä lihasheikkoudesta. Kun en enää jaksanut nousta jalkojeni päälle menimme lääkäriin. Borrelioosi löytyi mutta taisin saada lääkityksen liian myöhään. Vuosien varrella olen kärsinyt oudoista neurologisista oireista joihin ei ole löytynyt järkevää syytä. Borrelioosi on kummitellut taustalla ja aina välillä se onkin tarkistettu verestäni. Aina on vasta-aineet olleet koholla mutta myös aina minulle on vakuuteltu että se ei tarkoita mitään. Nyt kun oireiluni on vain jatkunut sinnikkäästi, en enää jaksanut arvuutella onko se vai eikö se ole minussa...se borrelioosi. Kesäkuussa alkoi taas pelottava kasvojen puutuminen ja niskan ja takaraivon hirveä paine, samat oireet joista kärsin 2013 usean kuukauden ajan. Silloin sain diagnoosiksi jännitysniskan, mitä en kyllä niellyt. Nyt kun taas puutuminen levisi kasvoissa ja niskani ei kyllä varmasti ollut yhtään jumissa niin päätin kääntää tämänkin kiven. Helsingistä lähetettiin verikokeet Saksaan...joo tiedetään että Saksan testit ovat saaneet huonoa julkisuutta julkisen terveydenhuollon taholta. Mutta kun oma terveys romahtaa yhtäkkiä eikä mistään löydy selittävää tekijää, tekee siinä lähes mitä vaan jotta saisi apua kipuihin ja elämänlaadun kohentamiseen. Niin ne Saksan testit, ne tuli itselläni takaisin positiivisina, niinkuin pelkäsinkin. Suomessakin sain terveyskeskuksen kautta kesäkuussa ne ja myös siinä vasta-aineet olivat koholla mutta ei 'tarpeeksi'. Ihme juttu että täällä vedotaan siihen että jos se on kerran hoidettu, niin se on hoidettu piste! Mutta kai se punkki voi uudelleenkin pistää ja on ihan tutkittua matskua siitä, että borreliabakteeri voi selvitä antibiooteista muuttamalla muotoaan ja piiloutumalla esim. niveliin ja sisäelimiin. Noh joka tapauksessa antibiootit ovat minun kohdalla todellakin poissuljettu hoitomuoto suolistoni vuoksi. Myös CD57-arvoni oli 60, joka kertoo ainakin siitä, että immuunipuolustukseni on aika heikoilla ja siihen antibioottia niin ei kroppa kestäisi. Olen lueskellut paljon muista hoidoista ja tilasin viime viikolla kolmen kuukauden yrttihoidon. Kreikan matkan jälkeen aloitan sen, kyllä pelottaa.

Hauskaa tässä on se, että julkisella puolella oltiin heti aika nihkeitä ottamaan tuo borreliakoe minulta kun lääkäri kuuli että olen sen sairastanut. Kun tulokset tuli niin lääkäri soitti ja kertoi arvoni olevan rajatapaus mutta konsultoi vielä infektiolääkäriä asiasta. No siitä on jo kohta kaksi kuukautta aikaa ja lääkäri lupaili infota minua asiasta että mitä tapahtuu.... niin ei ole kuulunut mitään lääkäristä. Eli onko tapaukseni niin sanotusti valmis vai mitä? Siksi en enää aikaillut vaan lähdin itse selvittämään tätä vyyhtiä Helsinkiin yksityiselle puolelle. Niin suututtaa tällainen kohtelu, väliinpitämätöntä kohtelua ja vähättelyä. Tämän yhdeksään kuukauden aikana olen nähnyt lukemattomia lääkäreitä (kohta 20 menee rikki) ja edelleen tilani on kysymysmerkki. Soitin myös toukokuussa reumapolille sillä minulla oli sinne lupa soittaa jos niveloireeni ei häviä. Sieltä lupailtiin uutta aikaa lähettää.... no joo ei ole vielä kuulunut sieltäkään. Huohhh.....