Sunnuntaimietteitä

Reilu viisi viikkoa takana autoimmuunipaleota ja koen olossani tapahtuneen merkittävää parantumista. Vielä en voi puhua oireettomuudesta, mutta verrattuna siihen mitä oloni oli vuodenvaihteessa, olen paljon energisempi. Olen myös kovin päättäväisesti menossa huomenna puolen vuoden totaalisalitauon jälkeen aktivoimaan salikorttini ja aloittamaan treenaamisen. Se miten treeni vaikuttaa kipuihin, pelottaa mutta pakko se on testata. Edelleen kädet ja päkiät kipuilevat mutta kipu ei ole enää päällimmäisenä mielessä koko ajan.  Lisäksi uskaltauduin aloittamaan probiootit, löysin tuotteen missä on vain lactobacillus rhamnosus-kantaa, jonka pitäisi sopia myös histamiiniyliherkälle. Vähensin myös itse lääkärin ohjeesta huolimatta kortisoniannostani, jota siis syön lymfosyyttikoliittiin. Voisikohan oloni kohentumisella ja kortisnonin vähentämisellä olla yhteys? Ehkä elimistöni oma immuunijärjestelmä alkaa vihdoinkin herätä taisteluun ja varsinkin nyt kun kortisnoannos on pieni. Ajattelin vielä viikon jatkaa kuuria ja lopettaa sen kuukautta aiemmin kuin oli määrä. Oman päätelmäni mukaan nyt kun syön AIP-ruokavaliota, kortisonikuurin loputtua lymfosyyttikoliitin uusiutumisriski olisi aika minimissään.

Tänään tein jälleen kerran kokeiluja keittiössä, sitä se on ollut viimeiset viisi viikkoa. Jääkaappimme pursuaa vihanneksia ja juureksia, joita ennen AIP-ruokavaliota tuskin olin koskaan maistanutkaan. Rakastan leipomista ja myös viiden viikon aikana on tullut kokeiltua lukematon määrä reseptejä, jotkut on päätyneet mahaan asti, toiset suoraan roskikseen.Sain kuitenkin aikaiseksi mukavan makuisia mustikkamuffinseja, joita pakastin ja voin tarvittaessa ottaa mukaan vaikka kylään mentäessä. Niin monesti olen joutunut selittämään ruokavaliotani ja mukanani tulevia eväspurkkeja ja useimmiten ihmetys on ollut suuri kun en ole suostunut syömään tarjolla olevia ruokia. Tuntuu että monen on kovin vaikeaa uskoa, että en tee tätä ilkeyttäni tai siksi että olen liian nirppanokka syödäkseni muiden tekemiä ruokia. Olen vain liian monta kertaa kotonakin itse tekemäni ruuan jälkeen tuskaillut kovien kipujen takia ja sadatellut mikä taas johti kipuihin. En myöskään halua vaivata toisia selostamalla listaa, mitkä elintarvikkeet minulle sopivat. Todellakin se yksi pieni väärä mauste tai muu voi tehdä oloni kipeäksi neljäksi päiväksi.

Toivon pilkahduksia...OSA IV

Aloin uskomaan yhä enempi että avaimet toipumiseeni on itselläni. Kukaan muu ei voi minua tästä vapauttaa kuin minä itse. Olen käyttänyt lukemattomia tunteja, päiviä, viikkoja tutkiessani artikkeleita ja hoitokeinoja vaivoihini. Parisuhteeni ja perheeni on kärsinyt siinä sivussa. Olen ollut täysin poissaoleva, välinpitämätön, lopen väsynyt ja uupunut tähän taisteluun. Marras-joulukuu meni lähes täysin sängyssä maatessa kivuissa ja epätoivossa.

Järkyttävintä tässä kaikessa on se, että tietoa hyvistä hoidoista ja erityisesti ruokavalion vaikutuksesta autoimmuunisairauksiin (mm. 1-tyypin diabetes, reumasairaudet, kilpirauhassairaudet, lisämunuaisen vajaatoiminta, myasthenia gravis eli MS-tauti) kyllä löytyy mutta maamme terveydenhuoltojärjestelmä ei tunne tai myönnä näitä hoitomuotoja. Ruokavaliolla on suora yhteys sairauksiimme ja suolistomme sairastaessa koko keho sairastaa. Suolistossammehan sijaitsee elimistömme puolustusjärjestelmä.

Takaisin tähän päivään, epätoivon partaalla karsin taas ruokavaliotani huonolla menestyksellä. Oliko johdatusta vai mitä, mutta eräänä lauantaina heräsin aamulla kivuttomana, kävin ottamassa probioottikapselin ja kömmin takaisin peiton alle. Kahden tunnin kuluttua kivut alkoivat taas. Mitä ihmettä kun en ole edes syönyt mitään....paitsi probiootteja.

Tutkittuani jälleen asiaa törmäsin artikkeleihin, jotka kertoivat histamiiniyliherkkyydestä. Histamiini liittyy ruuansulatukseen, immuunipuolustukseen sekä keskushermostoon. Histamiinin rooli elimistössä on muodostaa välitön reaktio mahdollisen uhan ilmetessä. Tällöin kehon immuunipuolustus hyökkää bakteereja/viruksia ja tuntemattomia partikkeleita vastaan. Normaalisti kehon omat  entsyymit hajottavat histamiinin. Vuotavan suolen oireistossa suoliston entsyymintuotanto on häiriintynyt ja näin histamiinimäärät kehossa voivat nousta. Tietyn tason ylittyessä tämä näkyy esimerkiksi allergiaoireina, ihottumana, verenpaineen laskuna, turvotuksina ja rytmihäiriöinä.

Fermentoidut tuotteet sisältävät histamiinia käymisen sivutuotteena ja voivat aiheuttaa oireita histamiiniyliherkillä ihmisillä. Myös probiootit ovat fermentoituja.... siinä ilmeisesti syy miksi kipuni ovat sahanneet. Lukemani mukaan erityisesti lactobacillus acidofilus-kanta aiheuttaa histamiinitason nousua. Kuitenkin vuotavan suolen oireissa probiootteja kehotetaan syömään jotta suoliston bakteeristo saadaan kuntoon. Luettuani taas sivutolkulla aiheesta yritän löytää probiootin, joka sisältää bifidobakterium infantis- ja longum-kantaa. Nähtäväksi jää miten kehoni reagoi näihin jos joskus sellaisen probiootin löydän. Kysyin histamiiniyliherkkyydestä  funktionaaliselta lääkäriltäni ja hän oli kovin vaitonainen asiasta. Histamiiniyliherkkyys on vaikea todeta ja Suomessa hyvin huonosti tunnettu. Jätin kuitenkin probioottien sekä fermentoitujen tuotteiden käytön ja kummasti kivut ovat vähentyneet. Edelleen elimistöni kipuilee muutaman tunnin päästä ruokailuista eli selkeästi syömäni ruoka vaikuttaa suoliston kautta niveliini.Tie toipumiseen näyttäisi olevan pitkä ja kivinen, mutta autoimmuunipaleodieetin avulla olen saavuttanut toipumisessani jo muutaman metrin.

Pieniä tiedonmurusia...OSA III

Vihdoin lähete tähystykseen tuli, helmikuulle kylläkin vasta. Olin hyvin skeptinen että minua voisi enää kukaan länsimaista lääketiedettä omaava lääkäri auttaa. Varasin ajan funktionaaliselle lääkärille, jonoa oli kahden kuukauden verran.

 Aloin myös itse perehtyä enemmän suolistosairauksiin netissä. Kaikki tutkimukset ja artikkelit kylläkin oli englanniksi. Suomeksi on hyvin vähän saatavilla minkäänlaista pätevää tietoa esim.suolistosairauksien liitännäistaudeista/oireista. Tähystyspäivä koitti ja kuinka ollakkaan lääkäri iloisesti ilmoitti että suolistoni oli moitteettoman näköinen...hyvä asia kyllä mutta epätoivoni vain syveni. En taida koskaan päästä eroon nivelkivuista. Tuloksia jouduin odottamaan kuukauden päivät. Ripuli oli ja pysyi, se oli osa arkeani.

Näytepaloista löytyi kuin löytyikin jotain, lymfosyyttikoliitti. Lääkäri oli hyvin luottavainen että oireeni helpottavat kolmen kuukauden entocort-kortisonikuurilla. Kysyessäni nivelkivuista, hän ei sanonut niistä mitään muuta kuin että lymfosyyttikoliitille ei ole tyypillistä nivelkivut. Kehoitti siirtymään takaisin normaaliin ruokavalioon VIRHE 5, jota epäilin suuresti. Luottavaisesti ja toivonkipinän saattelemana menimme sitten viikon päästä hoidon alusta mieheni kanssa ravintolaan ja söin siellä perunaa, jota en ollut syönyt kuukausiin sekä myös kermaviilikastiketta. Kärsin seuraavan viikon  järkyttävistä nivelkivuista, ripuli oli kylläkin jo hieman rauhoittunut.

Aloin selvittämään netistä vuotavan suolen oireyhtymää, joka johdatti minut autoimmuunipaleodieettiin. Aikani tutkittua asiaa, aloin ymmärtämään miksi esim. juuri peruna aiheutti hirveät kivut. Peruna, kuten mm. kaikki paprikat, tomaatit, chilit ja munakoiso kuuluvat koisokasveihin. Tämä kasviryhmä erittää lykopeenia, kapsaisiinia ja saponiinia. Erityisesti lektiinillä on taipumus lisätä suolen seinämän läpäisevyyttä. Vuotavan suolen oireyhtymässä suolen seinämä on vioittunut ja päästää verenkiertoon myrkkyjä, proteiinipartikkeleita, gluteiinia ja sulamatonta ruoka-ainesta. Tämä taas johtaa tulehdusreaktioon elimistössä. Varsinkin autoimmuunisairauksia sairastavilla vuotavan suolen oireisto on hyvin yleistä, vaikka henkilö ei tätä itse useinkaan tiedosta/tiedä.

Aloitin omin päin autoimmuunipaleon ja jo muutamassa päivässä nivelkipuni vähenivät huomattavasti. Kuitenkin epähuomiossa söin tulehdusta lisääviä tuotteita, pieniä määriä esim. currymaustetta ja auringonkukkaöljyä. Kivut pahenivat aina syötyäni tietämättäni jotain epäsopivaa. Maaliskuussa pääsin vihdoin funktionaaliselle lääkärille ja hän teki lähetteen MDD:n ulosteanalyysiin. Analyysissä kolmen päivän ajan kerättiin näytteitä jotka lähetettiin Genova Diagnostic-laboratorioonYhdysvaltoihin. Vastaukset tulivat kolmen viikon kuluttua ja niistä selvisi dysbioosi, suoliston bakteerien epätasapaino. Suolistossani ei kasvanut lainkaan lactobacillus-kantaa ja bifidobakteereitakin vain vähän. Tämän innoittamana ostin probiootteja, olin ollut hetken jälleen ilman niitä. Yllättäen kuitenkin nivelkivut viiden päivän tauon jälkeen palasivat voimakkaina ja lamaannuttavina. Mitä ihmettä olin syönyt että oireeni taas pahenivat. Olin ollut alun kompastuksien jälkeen äärimmäisen tarkkana. Epäilin jo kaikkea syömääni:kookostuotteita, tärkkelyksiä, hedelmiä. Karsin taas ruokavaliotani sillä seurauksella että sain siitä rytmihäiriöitä ja olin täysin voimaton. Epätoivoni oli jo niissä mittasuhteissa että epäilin jo itsekkin että vika on päässäni ja aiheutan oireet itselleni. Tämä ajatus on seurannut läpi koko tämän taistelun. Se että sinut tylytetään lääkärillä ja oireitasi ei uskota tai väitetään esim. paniikkikohtaukseksi saa vahvimmankin ihmisen epäilemään itseään. Laskin että olen käynyt marraskuun 2014 alusta jolloin kivut alkoivat yhteensä 16 krt lääkärillä, joista erikoislääkärikäyntejä on ollut 7.

Epätoivon kuukaudet...OSA II

Marraskuussa elimistöni antoi periksi. Romahdus joka alkoi täysin yhtäkkiä järkyttävillä kivuilla käsissä ja jaloissa. Kipujen lisäksi käsien ja jalkojen ääriosat puutuivat ja alkoivat krampata. Kehossani oli ihmeellisiä lihasnykinöitä ja elohiiriä. Ja taas mentiin lääkäriin. Yksityisellä puolella otettiin puutumisen vuoksi kaularangan magneetti sekä enmg-tutkimus, aivan turhaan. Tk:ssa lääkäri epäili reumaa ja otettiin liuta verikokeita. Kivut olivat järkyttävät. Itkin yöt ja kävelin edestakaisin nukkumatta paljoakaan. Sain reumaan tarkoitettua tulehduskipulääkettä todetakseni että sillä ei ollut mitään tehoa kipuihini. Myöskään panacodista ei ollut apua. Buranaa en suostunut ottamaan suolistoni takia, joka muuten oli jälleen vesiripulilla. Verikokeissa ei ollut poikkeavaa, kaikki oli niiden mukaan hyvin. Silti olin kävelevä ihmisraunio. Torkuin päivät ja yöt valvoin tuskissani. Lääkärit eivät osanneet sanoa mitään tilastani.

Kaiken oireilun lisäksi sydämessäni alkoi lisääntyvästi ilmetä lisälyöntejä. Olin täysin voimaton kävelemään edes kaupassa. Muutaman kerran kävin tyksin päivystyksessä mutta oireeni lähinnä liitettiin paniikkikohtauksiin! En ole ikinä kärsinyt paniikkikohtauksista, eikä oireet olleet niitä nytkään. Kohtelu siellä oli jotain uskomatonta. Ketään ei kiinnostanut se, että olin täysin terve ennen ripuloinnin alkamista ja kaikki oireeni oli pakko liittyä suolistooni.

Olin erään järkyttävän yön jälkeen tiputuksessa tyksissä ja olin huojentunut että nyt vihdoin selviää mikä minua vaivaa...mutta ei. Passitus kotiin puhtain paperein. Itkin epäuskoisena koko kotimatkan. Terveyskeskuksessa ei osattu sanoa rytmihäiriöilleni syytä ja useamman kerran minusta otettiin ekg. Tietenkin aina juuri siinä lyhyessä hetkessä käyrässä ei näkynyt mitään, eipä tietenkään. Sinnikkyyteni vuoksi sain kuitenkin vuorokausimittauksen, joka kyllä todensi lisälyönnit mutta että ne olivat vaarattomia. Olin jo niin loppu että jouduin turvautumaan rauhoittaviin ja sykkeen alentajiin jotta sain edes muutaman tunnin nukuttua.

Olin epätoivoinen ja menin yksityiselle puolelle paksunsuolen tähystykseen. VIRHE 4. Tähystys epäonnistui ja tyssäsi ensimmäiseen mutkaan. Huoh...ja taas oli tiedossa odotusta. Menin terveyskeskukseen ties monettako kertaa jossa vihdoin tehtiin lähete tyksiin tähystykseen sekä reumapolille. Olihan jo joulukuun puoliväli ja kivutkin jo kestäneet 6 viikkoa taukoamatta. Laihduin marras-joulukuun vaihteessa 7 kiloa...suuri osa varmasti saavutettuja lihaksia meni siinä. Lihaksista viis halusin elämäni takaisin.

Jossain vaiheessa tajusin olleeni lähes täysin ilman rasvoja aneemisen ruokavalioni vuoksi ja lisäsin omega-tabletit sekä oliiviöljyn. Kumma juttu mutta kahdessa päivässä puutumisoireeni hävisivät ja rytmihäiriötkin vähenivät selkeästi. Nivelkivut päkiöissä ja rystysissä pysyivät kovina. Kävely tuotti tuskaa ja varoin astumasta koko painolla päkiöiden päälle. Löysin luontaistuotekaupasta kurkumiinikipulääkkeet ja sainkin hieman kivunlievitystä niistä ja Nodol-voiteesta.

Vuodenvaihde meni ja alkoi vuosi 2015. En jaksanut katsoa raketteja, nukuin uudenvuodenaattona jo ennen iltakymmentä.

Jos kaiken muuttaa voisin... OSA I

Kaikki blogissani julkaistut tekstini koskevat minua ja omaa terveyttäni. Ne eivät siis ole yleispäteviä suosituksia.

Tarinani alkaa loppuvuodesta 2013. Aloitin elämäntapamuutoksen paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Karsin ruokavaliostani turhat herkut pois ja keskityin syömään terveellisesti. En alkujaankaan ollut ylipainoinen mutta liikkumattomuuteni häiritsi itseäni ja halusin oppia uuden tavan elää ja syödä hyvin. Paljon kasviksia, proteiinia ja vielä enemmän rahkaa. Rasvat jotenkin unohtui lähes kokonaan pois. Aloitin kuntosaliharjoittelun 4krt/viikossa. Loppuvuosi meni siivillä ja motivaationi oli huipussaan. Olo oli energinen ja tuloksia syntyi niin salilla kuin kehonkoostumuksessakin. 

Vuosi 2014...epäonnen vuoteni alkoi mystisillä närästysoireilla. Niitä nyt oli ollut ennenkin tietyistä ruuista mutta ne olivat menneet ohi joko piimällä tai satunnaisella nexiumin käytöllä. Nyt oireet kuitenkin vain tuntuivat pahenevan nexiumista. Käynti yksityisellä lääkärissä ja valmisteen vaihto toiseen ei auttanut. Lisäksi päiväannostusta nostettiin huimaan 80 milligrammaan. Tähystyksessä lääkäri totesi refluksitaudin ja ehdotti suoraan leikkauksen harkitsemista!!! Neljän viikon närästyksen jälkeen leikaukseen, no ei kiitos. Yritin sanoa että lääkkeet olivat aiheuttaneet oireideni pahenemisen siinä kuitenkaan ymmärretyksi tulematta. Lääkäri tylysti vain kehotti jatkamaan lääkitystä pahoista sivuoireista huolimatta. Olin viimeiset kaksi viikkoa elänyt pelkällä kaurapuurolla ja olo oli hirveä. Suu ja nielu olivat täynnä vaahtoa ja rinnanaluspolte jotain helvetillistä. Lopetin silti samana päivänä happosalpaajat ja päätin vielä mennä tk-lääkärille äskeisen yksityisen puolen huonon menestyksen jälkeen. 

Tk:ssa lääkäri sentään uskoi voimakkaat sivuoireeni ja päädyimme kokeilemaan vanhan kannan närästyslääkettä: zantac-lääkettä, VIRHE 1. (Zantac ja ranitidin yhdistetty tutkimuksissa lymfosyyttikoliittiin). Zantaccia käytin kevään 2014 ja ruokavalion avulla sain oireet pikkuhiljaa hallintaan ja närästystä oli lähinnä iltaisin ja öisin. Kunnes tuli huhtikuu ja epäonnekseni siivosin vesivahinkoa mökin vessassa, VIRHE 2. Sain tämän yhteydessä bacillus sereus- bakteerin suolistooni ja akuutin vatsataudin. Mieheni sairastui myös mutta hänellä oli onni matkassa. Samaan aikaan todettu poskiontelotulehdus ja siihen syöty antibiootti tappoivat mieheni pöpön. Minä tällöin vielä tietämättäni kannoin bakteeria ja kärsin sahaavasta vesiripulista. Viikon oli normaalia, viikon ripulia. Tätä jatkui kuukauden päivät kunnes soitto Tk:hon ja sain lähetteen ulostenäytteeseen. 

Toukokuussa selvisi ulosteessani oleva bakteeri, mutta hoitaja päätti soiton yhteydessä ja kuullessaan että olin viikon jo ollut taas oireeton ettei antibioottia tarvita. Kesäkuussa taas soittorumba ripulin vuoksi ja uudet näytteet. Vihdoin sain antibioottikuurin bakteeriin, VIRHE 3. (siprofloxasinin sivuvaikutuksena pitkittynyt ripuli).  Bakteeri poistui elimistöstäni mutta tuhosi samalla loputkin suoleni bakteerit ja ripuli jatkui. Elokuussa menin taas yksityiselle gastroenterologille. Määräyksestä aloin syömään kuitua ja vsl#3 probioottia, ripuli oli ja pysyi. Koko tänä aikana kävin sinnikkäästi kuntosalilla mutta ripuli verotti kehitystä ravintoaineiden niukan imeytymisen vuoksi. Syyskuussa aloitin kokeilun , jossa jätin jo kesällä jättämäni gluteiinin lisäksi pois kaikki maitotuotteet. Yllättäen ripulini loppui lähes heti. Kolme viikkoa olin "terve" ja kuntosalilla tulokset paranivat ja ulkoisestikin selkeää edistystä tapahtui. Kunnes marraskuun alussa tapahtui jotain....