Jos kaiken muuttaa voisin... OSA I

Kaikki blogissani julkaistut tekstini koskevat minua ja omaa terveyttäni. Ne eivät siis ole yleispäteviä suosituksia.

Tarinani alkaa loppuvuodesta 2013. Aloitin elämäntapamuutoksen paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Karsin ruokavaliostani turhat herkut pois ja keskityin syömään terveellisesti. En alkujaankaan ollut ylipainoinen mutta liikkumattomuuteni häiritsi itseäni ja halusin oppia uuden tavan elää ja syödä hyvin. Paljon kasviksia, proteiinia ja vielä enemmän rahkaa. Rasvat jotenkin unohtui lähes kokonaan pois. Aloitin kuntosaliharjoittelun 4krt/viikossa. Loppuvuosi meni siivillä ja motivaationi oli huipussaan. Olo oli energinen ja tuloksia syntyi niin salilla kuin kehonkoostumuksessakin. 

Vuosi 2014...epäonnen vuoteni alkoi mystisillä närästysoireilla. Niitä nyt oli ollut ennenkin tietyistä ruuista mutta ne olivat menneet ohi joko piimällä tai satunnaisella nexiumin käytöllä. Nyt oireet kuitenkin vain tuntuivat pahenevan nexiumista. Käynti yksityisellä lääkärissä ja valmisteen vaihto toiseen ei auttanut. Lisäksi päiväannostusta nostettiin huimaan 80 milligrammaan. Tähystyksessä lääkäri totesi refluksitaudin ja ehdotti suoraan leikkauksen harkitsemista!!! Neljän viikon närästyksen jälkeen leikaukseen, no ei kiitos. Yritin sanoa että lääkkeet olivat aiheuttaneet oireideni pahenemisen siinä kuitenkaan ymmärretyksi tulematta. Lääkäri tylysti vain kehotti jatkamaan lääkitystä pahoista sivuoireista huolimatta. Olin viimeiset kaksi viikkoa elänyt pelkällä kaurapuurolla ja olo oli hirveä. Suu ja nielu olivat täynnä vaahtoa ja rinnanaluspolte jotain helvetillistä. Lopetin silti samana päivänä happosalpaajat ja päätin vielä mennä tk-lääkärille äskeisen yksityisen puolen huonon menestyksen jälkeen. 

Tk:ssa lääkäri sentään uskoi voimakkaat sivuoireeni ja päädyimme kokeilemaan vanhan kannan närästyslääkettä: zantac-lääkettä, VIRHE 1. (Zantac ja ranitidin yhdistetty tutkimuksissa lymfosyyttikoliittiin). Zantaccia käytin kevään 2014 ja ruokavalion avulla sain oireet pikkuhiljaa hallintaan ja närästystä oli lähinnä iltaisin ja öisin. Kunnes tuli huhtikuu ja epäonnekseni siivosin vesivahinkoa mökin vessassa, VIRHE 2. Sain tämän yhteydessä bacillus sereus- bakteerin suolistooni ja akuutin vatsataudin. Mieheni sairastui myös mutta hänellä oli onni matkassa. Samaan aikaan todettu poskiontelotulehdus ja siihen syöty antibiootti tappoivat mieheni pöpön. Minä tällöin vielä tietämättäni kannoin bakteeria ja kärsin sahaavasta vesiripulista. Viikon oli normaalia, viikon ripulia. Tätä jatkui kuukauden päivät kunnes soitto Tk:hon ja sain lähetteen ulostenäytteeseen. 

Toukokuussa selvisi ulosteessani oleva bakteeri, mutta hoitaja päätti soiton yhteydessä ja kuullessaan että olin viikon jo ollut taas oireeton ettei antibioottia tarvita. Kesäkuussa taas soittorumba ripulin vuoksi ja uudet näytteet. Vihdoin sain antibioottikuurin bakteeriin, VIRHE 3. (siprofloxasinin sivuvaikutuksena pitkittynyt ripuli).  Bakteeri poistui elimistöstäni mutta tuhosi samalla loputkin suoleni bakteerit ja ripuli jatkui. Elokuussa menin taas yksityiselle gastroenterologille. Määräyksestä aloin syömään kuitua ja vsl#3 probioottia, ripuli oli ja pysyi. Koko tänä aikana kävin sinnikkäästi kuntosalilla mutta ripuli verotti kehitystä ravintoaineiden niukan imeytymisen vuoksi. Syyskuussa aloitin kokeilun , jossa jätin jo kesällä jättämäni gluteiinin lisäksi pois kaikki maitotuotteet. Yllättäen ripulini loppui lähes heti. Kolme viikkoa olin "terve" ja kuntosalilla tulokset paranivat ja ulkoisestikin selkeää edistystä tapahtui. Kunnes marraskuun alussa tapahtui jotain....