Epätoivon kuukaudet...OSA II

Marraskuussa elimistöni antoi periksi. Romahdus joka alkoi täysin yhtäkkiä järkyttävillä kivuilla käsissä ja jaloissa. Kipujen lisäksi käsien ja jalkojen ääriosat puutuivat ja alkoivat krampata. Kehossani oli ihmeellisiä lihasnykinöitä ja elohiiriä. Ja taas mentiin lääkäriin. Yksityisellä puolella otettiin puutumisen vuoksi kaularangan magneetti sekä enmg-tutkimus, aivan turhaan. Tk:ssa lääkäri epäili reumaa ja otettiin liuta verikokeita. Kivut olivat järkyttävät. Itkin yöt ja kävelin edestakaisin nukkumatta paljoakaan. Sain reumaan tarkoitettua tulehduskipulääkettä todetakseni että sillä ei ollut mitään tehoa kipuihini. Myöskään panacodista ei ollut apua. Buranaa en suostunut ottamaan suolistoni takia, joka muuten oli jälleen vesiripulilla. Verikokeissa ei ollut poikkeavaa, kaikki oli niiden mukaan hyvin. Silti olin kävelevä ihmisraunio. Torkuin päivät ja yöt valvoin tuskissani. Lääkärit eivät osanneet sanoa mitään tilastani.

Kaiken oireilun lisäksi sydämessäni alkoi lisääntyvästi ilmetä lisälyöntejä. Olin täysin voimaton kävelemään edes kaupassa. Muutaman kerran kävin tyksin päivystyksessä mutta oireeni lähinnä liitettiin paniikkikohtauksiin! En ole ikinä kärsinyt paniikkikohtauksista, eikä oireet olleet niitä nytkään. Kohtelu siellä oli jotain uskomatonta. Ketään ei kiinnostanut se, että olin täysin terve ennen ripuloinnin alkamista ja kaikki oireeni oli pakko liittyä suolistooni.

Olin erään järkyttävän yön jälkeen tiputuksessa tyksissä ja olin huojentunut että nyt vihdoin selviää mikä minua vaivaa...mutta ei. Passitus kotiin puhtain paperein. Itkin epäuskoisena koko kotimatkan. Terveyskeskuksessa ei osattu sanoa rytmihäiriöilleni syytä ja useamman kerran minusta otettiin ekg. Tietenkin aina juuri siinä lyhyessä hetkessä käyrässä ei näkynyt mitään, eipä tietenkään. Sinnikkyyteni vuoksi sain kuitenkin vuorokausimittauksen, joka kyllä todensi lisälyönnit mutta että ne olivat vaarattomia. Olin jo niin loppu että jouduin turvautumaan rauhoittaviin ja sykkeen alentajiin jotta sain edes muutaman tunnin nukuttua.

Olin epätoivoinen ja menin yksityiselle puolelle paksunsuolen tähystykseen. VIRHE 4. Tähystys epäonnistui ja tyssäsi ensimmäiseen mutkaan. Huoh...ja taas oli tiedossa odotusta. Menin terveyskeskukseen ties monettako kertaa jossa vihdoin tehtiin lähete tyksiin tähystykseen sekä reumapolille. Olihan jo joulukuun puoliväli ja kivutkin jo kestäneet 6 viikkoa taukoamatta. Laihduin marras-joulukuun vaihteessa 7 kiloa...suuri osa varmasti saavutettuja lihaksia meni siinä. Lihaksista viis halusin elämäni takaisin.

Jossain vaiheessa tajusin olleeni lähes täysin ilman rasvoja aneemisen ruokavalioni vuoksi ja lisäsin omega-tabletit sekä oliiviöljyn. Kumma juttu mutta kahdessa päivässä puutumisoireeni hävisivät ja rytmihäiriötkin vähenivät selkeästi. Nivelkivut päkiöissä ja rystysissä pysyivät kovina. Kävely tuotti tuskaa ja varoin astumasta koko painolla päkiöiden päälle. Löysin luontaistuotekaupasta kurkumiinikipulääkkeet ja sainkin hieman kivunlievitystä niistä ja Nodol-voiteesta.

Vuodenvaihde meni ja alkoi vuosi 2015. En jaksanut katsoa raketteja, nukuin uudenvuodenaattona jo ennen iltakymmentä.